”JOS EI NÄITÄ KRIISEJÄ OIS TAPAHTUNU, NIIN EMMÄ OIS LÖYTÄNY SITÄ KULTAJYVÄÄ” - Parisuhdekriisistä selviytyminen avioparikurssilaisten kertomana

Tutkimuksen kohteena ovat merkittävästä parisuhdekriisistä hyvin selvinneet avioparit, jotka ovat osallistuneet jossakin vaiheessa yhteistä historiaansa parisuhdekoulutukseen. Sain tutkimukseen osallistuneiden parien yhteystiedot avioliitto- ja parisuhdetyötä tekevien järjestöjen yhdyshenkilöiltä, jotka olivat ensin kysyneet parien halukkuutta osallistua tutkimukseen. Parit olivat osallistuneet joko yhden tai useamman eri järjestäjän organisoimaan avioliitto- tai parisuhdetapahtumaan. Tarkoitukseni on kuvata ja tulkita pariskuntien kokemuksia parisuhdekriisissä elämisessä ja selviytymisen keinoista sekä avioliitto- ja parisuhdetyön kautta tulleesta avusta selviytymisessä. Tutkimusaineisto koostuu neljän pariskunnan teemahaastatteluista, jotka toteutin parihaastatteluna. Tarkastelun kohteena oli pariskunnan yhdessä tuottama tarina parisuhdekriisistä selviytymisessä. Tutkimuksen lähestymistapa on narratiivis-elämäkerrallinen. Kaikki tutkimukseen osallistuneet ovat olleet vähintään 10 vuotta naimisissa ja seurustelleet tai tunteneet toisensa sitä ennen vähintään kaksi vuotta. Tutkimuksen analyysi on narratiivinen, ja käytin aineiston lukemisessa kahta eri lukutapaa, temaattista ja kokonaishahmon luentaa. Tutkimuksessa käydään läpi erilaisten parisuhdekriisien aiheuttamia tunteita, ajatuksia ja kokemuksia pariskuntien elämässä. Kriisistä selviytymisessä parit tukeutuivat yhteiseen historiaan ja muistoihin hyvistä aiemmista aikakausista, etsivät yhteisyyttä vahvistavia erilaisia kokemuksia, hyödynsivät ammatillista apua sekä yksilö-, että parisuhdekriisien ratkomisessa ja kokivat hengellisen elämän tuomaa toivoa ja lohtua. Tutkimuksessa ilmenee kaksi erilaista tarinaa avioliitto- ja parisuhdetyöhön osallistujina ja identifioitumisena parisuhteen hoitajiksi. Avioliittotyöhön kasvaneiden- tarina viittaa uudenlaiseen, nykyaikaiseen parisuhdeorientaatioon, jossa myös mies on aktiivinen parisuhteen hoitaja ja keskustelija. Avioliittotyöhön on lähdetty mukaan heti parisuhteen alkuvaiheessa. Avioliittotyöhön ajautuneiden- tarinassa parisuhdekriisi on pakottanut tekemään jotakin parisuhteen pelastamiseksi ja pari on tullut sen johdosta avioliitto- ja parisuhdetyön piiriin. Miehinen näkökulma työmuotoa kohtaan muuttuu tarinan myötä vastustavasta myönteiseksi ja jopa innostuneeksi. Avioliitto- ja parisuhdetyön kautta saatu vertaistuki toimii modernina yhteisöllisyyden kokemuksena avioparien tarinoissa. Parisuhdekoulutuksen kautta lisääntynyt tietoisuus ja ymmärrys parisuhdetta, omaa itseä ja kriisiä kohtaan auttoivat työskentelemään paremmin parisuhteen hyväksi ja kriisin ratkaisemiseksi. Avioliitto- ja parisuhdetyössä mukanaolo mahdollisti myös irtaantumisen arkisista ympyröistä ja tarjosi erityisesti lapsiperheen vanhemmille aikaa keskinäiselle yhdessäololle. Kolmen parin tarinassa avioliitto- ja parisuhdetyön kautta koettu apu tapahtui pienin askelin kerrallaan, he kertoivat saaneensa aina jotakin uusia oivalluksia tietyltä avioliittoleiriltä- tai kurssilta. Yhden parin tarinassa ensimmäinen avioliittoleiri oli heidän kriisinsä käännekohta, jota olen analysoinut narratiivisesta näkökulmasta. Avainsanat: parisuhdekriisi, selviytyminen, avioliittotyö, parisuhdetyö, vertaistuk